Juomasarvet, nuo viikinkien juoma-astiat.
Lehmän sarvia on käytetty läpi historian erilaisissa käyttötarkoituksissa, koruina, kampoina, erilaisina juoma-astioina ja taitaapa sarvia hyödynnetty myös koruina.
Muutamana vuonna ollaan nyt @Varjagien kanssa hankittu suoraan paikalliselta teurastamolta ylämaannaudan sarvia ja työstetty ne sitten juomasarviksi.
Prosessi on sinällään helppo ja yksinkertainen, sarvet keitetään niin, että tohlo irtoaa, kuoret pestään kunnolla sisältä. Pinta hiotaan ja sarvi käsitellään mehiläisvahalla. kuljetusta varten sarvelle tarvitaan vyöpidike joka sarviin on tehty kasviparkitusta nahasta.
Keittämiseen menee 2-5 tuntia per sarvi ( onneksi astiaan mahtuu sarvia enemmänkin niin yhdellä keitolla saa putsattua läjän sarvia). Viimeistely putsaus on enimmäkseen odottelua kun sarvet likoavat pesuaineissa ( Fairy, konetiskijauhe). Hionta vie oman aikansa kun sarvet käydään läpi 3-5 eri vahvuisella hiontalaikalla ja kiillotetaan lopuksi. Vyöpidikkeet tehdään sarviin mittojen mukaan, jotta sarvi varmasti pysyy paikoillaan pidikkeessä.
Nykyisten elintarvike käyttöön soveltuvien tuotteiden määritelmien mukaan nämä juomasarvet ovat vain koriste käyttöön. Mehiläisvaha on perinteinen pinnoitus menetelmä sarville ja se sulkee hajut ja mahdolliset kalvojen kappaleet niin, että ne eivät joudu kosketuksiin juomien kanssa. Jos sarvia haluaa itse työstää omaan käyttöön juomasarviksi ja mehiläisvahaa ei ole käytössä ja on varma, että sarven sisäpinnan on saanut puhtaaksi niin myös etikka käsittely tai vahva viina sarveen ja parin päivän liotus ja hajujen pitäisi hävitä.
Jos Hopeasoihdun tai varjagien myyntitiskiltä löytyy erikokoisia juomasarvia niin 100% varmuudella sarvet ovat kotimaisia naudan ja ylämaannaudan sarvia ja peräisin ihan meidän koti nurkilta Päijät-Hämeestä.
Kotimaista käsityötä, kotimaisista materiaaleista.
Tapahtumissa saa tulla kyselemään lisää niin koetan vastailla enemmän ja tarkemmin.
Lisää kommentti
Kommentit